Suurissa maitoyrityksissä karjan keskituotos noussut keskivertoa enemmän

24.04.2014

Mediatiedote 24.4.2014

Tuotosseurannassa mukana olevien lehmien keskimääräinen maitotuotos oli 8 958 kiloa vuonna 2013. Keskituotos nousi 93 kg edellisestä vuodesta. Tuotosseurantaan kuuluu 81 prosenttia Suomen lypsylehmistä.

– Suuremmissa, yli 75 lehmän karjoissa, keskituotos nousi huomattavasti keskiarvoa enemmän. Niissä keskituotos nousi 153 kg. Keskituotos on kääntynyt näissä suurissa karjoissa nousuun, sillä yritykset ovat saaneet maidontuotannon vakiinnutettua ja lehmäpaikat täyteen. Maitotuotoksen nousulle oli viime vuonna hyvät edellytykset. Kesän säilörehut olivat laadultaan ja satomäärältään kohtuullisen hyviä. Lisäksi rehuviljan hinta laski ja maidon tuottajahinta oli hyvä, kertoo maitoyritysten palveluryhmäpäällikkö Sanna Nokka ProAgria Keskusten Liitosta ja jatkaa, – Poikimaväli ei ole enää kolmeen vuoteen pidentynyt ja ensikertaa poikivien lehmien osuus on laskenut hieman. Näillä tekijöillä on myös vaikutusta keskituotoksen nousuun.

Lehmien laiduntaminen ja pihattonavettojen yleistyminen vaikuttavat eläinten ja yrittäjien terveyteen

ProAgrian Tonkka -verkkopalvelun tietojen mukaan 70 prosenttia tuotosseurantatiloista päästää lehmät laitumelle. Lisäksi kahdeksan prosenttia tiloista laiduntaa lehmiä kesällä ja päästää ne myös talvella jaloittelemaan, joko laitumelle tai tarhaan.  Jaloittelutarhaa käyttää kesäaikaan seitsemän prosenttia tiloista.  Eläimet ovat sisällä ympäri vuoden 15 % tiloista, mihin eläinsuojelulaki antaa pihatoissa mahdollisuuden.

– Lehmät kannattaa päästää ulkoilemaan navettatyypistä riippumatta. Tutkimusten mukaan laiduntaminen parantaa utare- ja sorkkaterveyttä, kiiman merkit näkyvät selkeämmin ja laiduntavilla eläimillä on vähemmän kohtutulehduksia. Myös kuolleisuus ja poistoprosentti ovat pienempiä laiduntavilla tiloilla, toteaa Nokka ja jatkaa, – Laidunnus teettää töitä alkukesästä, kun aidat pitää tarkistaa ja kulkureitit kunnostaa. Hyödyt näkyvät talvikaudella eläinten parantuneena terveytenä ja vähentyneenä työmääränä.

ProAgrian Tonkka-verkkopalvelun tietojen mukaan tuotosseurantalehmistä jo puolet on pihattonavetoissa. Lehmistä parsinavetoissa on 49 % ja loput muissa esimerkiksi kombinavetoissa, joissa lehmät ovat parsissa, mutta ne lypsetään lypsyasemalla. – Nykyinen kehitys on hyvä, kun ajatellaan hoitajien ja eläinten hyvinvointia. Pihatoissakin pitää muistaa riittävät mitoitukset ja toiminnallisuuden suunnitteluun kannattaa panostaa. Parsinavetassa eläinten olosuhteisiin ja terveyteen voidaan myös vaikuttaa paljon esimerkiksi väljentämällä parsirakenteita ja pehmentämällä partta, Nokka kommentoi.

Tuotosseurannan palveluita ja toimintatapoja uudistetaan

Tuotosseurannan tavoitteena on tuottaa hyötyä karjanomistajalle. – Luotettavaa ja ajantasaista tietoa tarvitaan oman yrityksen johtamisessa, vertailuissa muihin vastaaviin yrityksiin sekä neuvonnan ja jalostuksen palveluiden pohjana. Karjakoon kasvu ja tekniikan kehittyminen ovat luoneet uusia tarpeita sekä mahdollisuuksia, kertoo tuotosseurannan kehittämishankkeen projektipäällikkö Heli Wahlroos ProAgria Keskusten Liitosta.

Tuotosseurannan ohjesääntö tulee uudistumaan vuonna 2015. Uudessa ohjesäännössä tuodaan yrittäjille joustavuutta ja vaihtoehtoja koelypsyjen suorittamiseen sekä ajantasaista tietoa tuotosseurantatiedon laadusta. – Maitoyrityksille tarjottavat tuotosseurannan palvelut ja raportit ovat myös uudistumassa. Koelypsyyn eli maitomäärän mittaukseen, maitonäytteenottoon ja tiedonsiirtoon on mahdollista saada apua tuotosseurannan tekniseltä asiantuntijalta. Uusilla raporteilla halutaan helpottaa oman yrityksen tavoitteiden seurantaa ja toteutumista. Tiedon ajantasaisuus tulee korostumaan, kun halutaan perustaa päätökset ja toimenpiteet oikeaan tietoon, toteaa Wahlroos.

Väkirehujen osuus nousee tuotostason ja karjakoon kasvaessa

Tuotosseurantaan kuuluvien lehmien rehunkulutustulosten mukaan väkirehujen osuus ruokinnassa jatkaa nousuaan. – Lehmien syömistä rehuista oli 46 prosenttia väkirehuja kuiva-aineeksi laskettuna, mikä on yhden prosenttiyksikön enemmän kuin edellisenä vuonna. Laitumen osuus lehmien rehuannoksesta vähentyi hieman ollen nyt 5 prosenttia kokonaiskuiva-aineesta. Ostorehujen osuus rehuista oli 29 % ja se vähentyi yhdellä prosenttiyksiköllä viime vuodesta. Ostorehukustannus oli keskimäärin 9,4 senttiä tuotettua maitolitraa kohden, kertoo maidontuotannon kehityspäällikkö Tuija Huhtamäki ProAgria Keskusten Liitosta.

– Rehujen käyttö ja säilörehujen keskimääräinen laatu eivät juuri muuttuneet edellisvuodesta, joten rehustuksen muutokset eivät selitä keskituotoksen nousua. Säilörehun hyvä määrä ja laatu loivat toki edellytykset keskituotoksen nousulle. Väkirehujen lisääntyvä käyttö johtuu rehujen hintasuhteista. Monella tilalla vilja on säilörehua edullisempaa, toteaa Huhtamäki.

ProAgrian ruokinnan asiantuntijat suunnittelivat ja seurasivat karjojen ruokintaa kattavasti. – Ruokintasuunnitelmat laadittiin yli 70 % ja seurantalaskelmat yli 80 % tuotosseurantatiloista. Kuluva vuosi on nimetty Nuorkarjan teemavuodeksi, jonka aikana laajennamme ruokinnan suunnittelun kattavuutta myös hiehoihin, kuvailee Huhtamäki teemavuoden tavoitteita.

Paras neljännes korjaa tuplanurmisadon verrattuna heikoimpaan neljännekseen

Säilörehun tuotantokustannusrakenteen tärkein tekijä on hehtaarikohtainen kuiva-ainesadon määrä, joka oli valtakunnallisesti keskimäärin 6 497 kg ka/ha. Eroa parhaimman ja heikoimman nurmisadon välillä oli 3 700 kg ka/ha. Säilörehun tuotantokustannus oli keskimäärin 20 snt/kg ka. Säilörehujen D-arvo oli kevätsadoissa keskimäärin 671g/kg ka, kesäsadoissa 673 g/kg ka ja syyssadoissa 691 g/kg ka. – Vaihteleva kasvukausi aiheutti aiempaa suurempia eroja tilakohtaisten tulosten välillä, kun kuivuus vaivasi vain osaa tiloista, kertoo nurmentuotannon Huippuosaaja Anu Ellä ProAgria Länsi-Suomesta. 

Säilörehuun liittyviä tunnuslukuja on runsaasti tarjolla ja niitä on helppo hyödyntää oman toiminnan kehittämissä. ProAgrian Benchmarking-nurmipienryhmissä saavutettuja yrityskohtaisia tuloksia ja toimintatapoja vertaillaan, jolloin oman yrityksen nykytilanne ja tavoitteet kirkastuvat tehokkaammin. – Parhaisiin nurmituloksiin päässeiden tilojen tyypillisiä käytännön toimintamuutoksia ovat mm. kasvuston tiheyden lisääminen perustamistapaa muuttamalla ja täydennyskylvöllä, nurmiseoksen tarkentaminen, kattavampi satojen mittaus ja rehuanalyysien otto sekä ravinteiden tasapainon löytäminen, kertoo Ellä.

– Suurimmat sadot korjanneet tilat pääsevät kokonaisuudessaan alhaisempiin tuotantokustannuksiin kuiva-ainekiloa kohti, vaikka muuttuvia kustannuksia kertyisi enemmänkin. Panostaminen viljelyyn siis kannattaa, muistuttaa Ellä ja jatkaa, – Erityisesti nurmisiemen- ja lannoituskustannus ovat nurmiryhmissä selvästi valtakunnan keskiarvoa suurempia. Vastaavasti työkustannus jää urakoinnin hyödyntämisen ja sujuvan työskentelyn myötä valtakunnan tasoa alhaisemmaksi. Hehtaarikohtaisen satotason nostaminen on osaltaan näillä tiloilla tehostanut työajankäyttöä säilörehun tuotannossa. Säilörehun laatua ja tunnuslukuja analysoidaan aiempaa tarkemmin ja BM-pienryhmältä saadaan käytännön tukea oleellisiin tilatason muutoksiin.  

Maidontuotannon keskimääräinen kannattavuus heikkeni hieman 

ProAgrian tietopankkitietojen mukaan maidon tuotantokustannukset olivat viime vuonna yhden sentin/litra korkeammat kuin vuonna 2012. Keskimääräinen kannattavuus säilyi ennallaan, sillä maidon tuottajahinta oli myös yhden sentin/litra korkeampi. Maidon nettotuotantokustannus oli keskimäärin 49 snt/litra ja maidon myyntitulo jälkitilit huomioiden 47 snt/litra. – Yrittäjät eivät saaneet aivan täyttä korvausta kustannuksille, vaan yrittäjän tappioksi muodostui 2 snt/litra, summaa talouspalvelujen kehityspäällikkö Ari Enroth ProAgria Keskusten Liitosta.

Kannattavuuskertoimella mitattu maitotilojen kannattavuus heikkeni 0,90:stä vuonna 2012 0,89:ään vuonna 2013. – Keskimäärin kannattavuuden säilyminen lähes ennallaan perustuu osittain tilakoon kasvuun, sillä tulosanalyysitilojen keskimääräinen lehmämäärä on noussut vuoden aikana 4,6 lehmää ollen nyt 47,4 lehmää/tila, kertoo Enroth ja lisää, – Tilakokoluokkien sisällä vuosien 2012 ja 2013 välinen kannattavuusero on hieman suurempi. Esimerkiksi tilakokoluokassa 25–50 lehmää/tila kannattavuuskerroin laski 0,88:sta 0,83:een ja tilakokoluokassa 50–100 lehmää/tila kannattavuuskerroin laski vastaavasti 1,08:sta 1,06:een.

Jaa

Ajankohtaista

Asiantuntijat

Hae asiantuntijaa

Kaikki asiantuntijat

  • Sähköinen kasvinsuojelututkinto nyt verkossa
    Maksa verkossa, suorita sähköisesti ja hyväksytyn suorituksen jälkeen todistus heti sähköpostiisi
  • Tilaa palvelu
    Hyödynnä osaamisemme johtajuuteen, tuotantoon ja yritystoiminnan kehittämiseen liittyvissä ratkaisuissa.