Viljantuotannon ennakkotulokset 2015 - Kannattavaan tulokseen vaaditaan hyvä sato

14.12.2015

Tiedote 14.12.2015
ProAgria Keskusten Liitto

Viljan tuotanto tekee kolmatta vuotta peräkkäin tappiollisen tuloksen. Tulos on tappiollinen, jos viljan satotaso on korkeintaan valtakunnallisten keskisatojen mukainen, noin 4 000 kiloa hehtaarilta. Heikon tuloksen taustalla on viljan hintakehitys, joka on viimeisen 2–3 vuoden ajan ollut laskusuuntainen samalla, kun viljelyn kustannukset ovat kuitenkin säilyneet korkealla tasolla. Satojen tulisi olla 5 000–6 000 kiloa hehtaarilta, jotta viljely saadaan kannattavaksi näillä hinta- ja kustannussuhteilla. Tulokset käyvät ilmi ProAgrian Lohkotietopankin viljojen, öljy- ja palkokasvien sekä kuminan tuotantokustannuslaskelmien pohjalta lasketuista ennakkotuloksista vuodelle 2015. Kasvikohtaiset kannattavuustulokset tarkentuvat alkuvuodesta, kun tilakohtaiset laskelmat toteutuneista tuotoista ja kustannuksista valmistuvat ProAgrian ViljelyKasvu -ryhmissä.

”Satotasojen on noustava, jotta tuotanto saadaan kannattavaksi näillä hintasuhteilla. Lisäksi tiloilla on panostettava sadon tuottamiseen käyttötarkoituksen mukaan ja pidettävä tuotantokustannukset hallinnassa. ProAgrian viljelyn kehittämisryhmien tulosten mukaan, hyvä sato on poikkeuksetta ollut yhteydessä tuotannon parempaan taloudelliseen tulokseen, vuosi toisensa jälkeen ja eri viljelykasveilla,” kertoo palveluryhmäpäällikkö Sari Peltonen ProAgria Keskusten Liitosta.

Ruis, rapsi, härkäpapu ja kumina tuottivat parhaiten

Viljelykasvien sato saattoi yllättää positiivisesti tai toisena ääripäänä epäonnistua täydellisesti viime kesän poikkeuksellisena kasvukautena.  Ennakkotulokset osoittavat, että tämän hetken viljan markkinahinta ei kata viljelystä aiheutuneita kustannuksia. Keskimäärin viljat tekevät näillä hinta- ja kustannussuhteilla tappiota noin 250 euroa ja öljykasvit ja härkäpapu 145 euroa hehtaarilta. Ainoastaan kuminan tulos 239 euroa hehtaarilta, on selvästi positiivinen. Kuminan noussut maailmanmarkkinahinta ja viime kesän kuminalle hyvät kasvuolot ja pieni tuhoojapaine tukevat kuminan hyvää tulosta.

Viljoista ruis tekee parhainta tulosta, mutta se edellyttää viime vuoden sopimushinnan, 200 euroa tonnilta toteutumista. Plussan puolelle rukiin viljelyssä päästään 4 300 kilon hehtaarisadoilla. Rehuviljat sen sijaan tekevät viljoista heikointa tulosta ja niillä tappio voi kasvaa yli 300 euroon hehtaarilta. Kevätrapsi tekee rypsiä paremman tuloksen ja se johtuu rapsin noin 500 kiloa rypsiä paremmasta sadosta hehtaarilta.

Viljelykiertojen monipuolistamisella tasataan viljelyn riskejä

Tulokset osoittavat, että pelkkiin kevätviljoihin tai rehuviljoihin pohjautuva viljelystrategia sisältää tämän hetken markkinatilanteessa paljon riskejä. ”Viljelyn monipuolistamisella, jossa viljelykierrossa on kevätviljojen lisäksi syysmuotoisia kasveja sekä öljy- ja palkokasveja, tasataan sato- ja hintariskejä. Öljy- ja palkokasvien sekä erikoiskasvien, kuten kuminan kannattavuus on nykyisillä sato- ja hintatasoilla viljoja parempi,” toteaa Peltonen.

Peltolohkoilla, joilla sato jää useina vuosina alle tavoitellun, kannattaa hyödyntää tukijärjestelmän mahdollisuudet vaihtoehtojen tai välivuoden hakemiselle viljalle, pellon käytön monipuolistamiseen tai maan kunnostamiseen. Kolmen tonnin viljasatoon verrattuna luonnonhoitopeltonurmi on kannattavampi vaihtoehto ja samalla hyödynnetään välivuodet maan kunnostusvuosina. Varjoisat, metsän reunustamat pienet lohkot kannattaa taas suunnata riistapelloiksi.

Ympäristökorvausjärjestelmässä edellytetään viisivuotisen viljelykiertosuunnitelman tekemistä ensi kesään mennessä. ”Nyt on hyvä hetki pohtia pellon käytön suunnitelmia ja laskea mitä kannattaa viljellä. Viljaa ei kannata väkisin tuottaa heikkokuntoisilla peltolohkoilla. Omien tuotantokustannusten tiedostaminen ja laskenta luovat hyvän pohjan viljelyn erilaisiin päätöksentekotarpeisiin ja tuotannon kannattavuuden parantamiseksi,” muistuttaa Peltonen.

ProAgrian viljelyn kehittämisryhmien tulosten mukaan parhaan neljänneksen tuloksen taustalla vaikuttavat keskiarvosatoja parempi sadon määrä ja muita pienemmät kiinteät kustannukset. Jos tuotantokustannukset ovat korkeat eikä niiden alentamiseen ole mahdollisuuksia, tarvitaan lisää kiloja jakamaan kustannuksia. Satotasojen on noustava, jos halutaan säilyttää nykyinen kiinteiden kustannusten taso. Katseet suunnattava kiinteiden kustannusten karsimiseen tavalla tai toisella, jos satotasojen nosto ei onnistu.

Lisätietoja

Sari Peltonen, palveluryhmäpäällikkö, ProAgria Keskusten Liitto, 020 747 2477, sari.peltonen@proagria.fi

www.proagria.fi/kasvi

 

Jaa

Ajankohtaista

Asiantuntijat

Hae asiantuntijaa

Kaikki asiantuntijat

  • Sähköinen kasvinsuojelututkinto nyt verkossa
    Maksa verkossa, suorita sähköisesti ja hyväksytyn suorituksen jälkeen todistus heti sähköpostiisi
  • Tilaa palvelu
    Hyödynnä osaamisemme johtajuuteen, tuotantoon ja yritystoiminnan kehittämiseen liittyvissä ratkaisuissa.